Tarinoita toiminnasta: Erkki Rekola

Turun juna saapuu Jyväskylän ratapihalle. Eletään kesäkuun alkupäiviä vuonna 1946. Hevoskärryt odottavat perhettä, ja kantamustensa kanssa he nousevat rattaille: isä ja äiti mukanaan perheen kaksivuotias poika sekä pärekorissa nukkuva neljän kuukauden ikäinen tyttö.

Kun Kankaan paperitehdas tarvitsi kielitaitoista ekonoomia, muutti Erkki Rekola perheineen Turusta Jyväskylään. Tarkoitus oli tulla paikkakunnalle kolmeksi vuodeksi, mutta nyt vuonna 2012 Erkki Rekola ja hänen vaimonsa asustavat edelleen Jyväskylässä. "Olemme jo naturalisoituneita jyväskyläläisiä", Erkki Rekola, Keski-Suomen Ekonomien rivijäsen, hymyilee.

Ennen jyväskyläläistymistä Rekola opiskeli Åbo Akademin kauppakorkeakoulun kauppa- ja teollisuuslinjalla. Kahden vuoden opinnot olivat työntäyteisiä: päivät koostuivat luennoista ja harjoituksista, joita oli jopa 43 tuntia viikossa. Kauppatieteiden opetus oli poikkitieteellistä: oppia saatiin yliopiston parhaimmilta professoreilta ja erityisesti kielten opetukseen panostettiin. Osallistuipa Rekola vuonna 1939 Pohjoismaiden kauppatieteen ylioppilaiden harjoittelijavaihtoon työskennellen kolme kuukautta Tukholmassa Suomalais-ruotsalaisessa kauppakamarissa.

Suomen talvisota pitkitti Rekolan opintoja ja valmistuttuaan vuonna 1941 hän palveli jatkosodan rintamajoukoissa kolme ja puoli vuotta. Muutaman Turussa vietetyn vuoden jälkeen Rekola aloitti vuonna 1946 Kankaan paperitehtaan konttoripäällikkönä ja muutti perheensä kanssa Jyväskylään.

Ensimmäisenä työpäivänä Rekola tapasi vanhan konttoripäällikön: "Olen irtisanoutunut jo lokakuussa. Nyt minä lähden pakkaamaan ", totesi hän ja ojensi avaimet Rekolalle.

"Se oli sen ajan perehdyttämistä", Rekola huokaisee muistellessaan työtaipaleen alkuaan ja kertoo, kuinka kolme ensimmäistä vuotta töissä meni siihen, että hän, nuori konttoripäällikkö, yritti pärjätä mahdollisimman hyvin.

Monista muista tehtaista poiketen Kankaan paperitehdas sijaitsi lähellä Jyväskylän keskustaa, Tourujoen rannalla. 1940-luvun Jyväskylä oli pieni, mutta vilkas 10 000 asukkaan teollisuuspaikkakunta. Vaarojen ja harjujen keskellä sijaitseva kaupungin keskustaa koristivat kauniit uusklassiset puutalot, Rekola muistelee.

1940 Jyväskylän alueella tehtiin kaupunkiliitoksia, kun muun muassa Tourula ja Taulumäki liitettiin kaupunkiin. Jyväskylä oli tuolloin selvää raja-aluetta: se toimi Vaasan, Kuopion, Hämeen ja Mikkelin läänin yhdyskohtana - lisäksi karjalaista väestöä muutti paikkakunnalle paljon ja eri murteiden sekamelska oli arkipäivää. Näinä vuosina Jyväskylän asukasluku kasvoi roimasti ja vuoteen 1950 mennessä oli se kivunnut jo 30 000 asukkaaseen.

Keski-Suomen Ekonomit, joihin Erkki Rekola oli liittynyt heti Kankaan tehtaalla aloitettuaan, tapasivat erilaisten retkien ja kokousten merkeissä. Tapaamispaikkana toimi usein Jyväskylän Klubi ja esitelmiä pidettiin niin suhdanneverotuksesta kuin uudenlaisista konttorihuonekaluistakin. Alkuaikoina Keski-Suomen Ekonomien toiminta oli vähäistä, mutta vain virallisesti - kollegoita, muita ekonomeja ja järjestön edustajia tavattiin tiiviisti muissa yhteyksissä.

Rekolan mielestä ekonomeihin oli luonnollista olla yhteydessä, koska ajankohtaiset keskustelunaiheet ja eteen tulleet pulmat yhdistivät ammattikuntaa. Rekola muistuttaa, että maakuntia ei tule unohtaa Keski-Suomen Ekonomien toiminnasta kerrottaessa: alueellinen yhteistyö oli tiivistä Keuruun, Jämsän, Vaajakosken, Suolahden ja Äänekosken välillä.

Myös vastuullisuus, Keski-Suomen Ekonomien 75-vuotissyntymäpäivän teema, on ollut Rekolasta aina itsestäänselvyys. Kankaan tehtaan toiminnassa se ilmeni ympäristön suojelemisen kehittämisessä ja henkilöstöhallinnossa. "Aina pitää hankkia osaamista", Rekola tokaisee. Talouselämä-lehti olikin työvuosina tärkeä tiedonlähde Rekolalle - ja se kolahtaa tänä päivänäkin postiluukusta sisään.

Monet luottamustehtävät ja vaikeat tilanteet vaativat Erkki Rekolan huomiota. Sodan jälkeen kaikki ruoasta rakennusmateriaaleihin oli säännösteltyä. Onneksi Soteva, Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta, tilasi Kankaan tehtaalta paperia Venäjälle vietäväksi. Myöskään kansainvälisten tapahtumien vaikutuksilta ei vältytty: 1950-luvun alkupuolella Korean kriisi nosti selluloosan hinnan korkeuksiin ja vaikeutti Kankaan tehtaan toimintaa. Myöhemmin 1970-luvulla myös politiikka sotkeutui työntekoon, kun neljä eri ammattiliittoa riiteli keskenään ja työntekijät lakkoilivat.

Jälkeenpäin Rekola tuumii, että vaikeisiin neuvottelutilanteisiin valmistautuminen olisi helpottunut, jos työmarkkinakysymyksiä olisi käsitelty jo opiskeluaikoina. Rekolasta on myös ikävä nähdä, kuinka teollinen toiminta siirtyy vähitellen Suomen ulkopuolelle.

Erkki Rekolan työuralle mahtuu mitä mielenkiintoisimpia ja järisyttävimpiä tapahtumia. Vuonna 1962 Rekola päätti matkustaa Yhdysvaltoihin neljäksi kuukaudeksi opiskelemaan myynninedistämistä ja markkinointia. Muutama vuosi tämän jälkeen hänestä tuli apulaisisännöitsijä ja myöhemmin isännöitsijä Kankaan paperitehtaalla.

Vuodet kuluivat ja jäätyään 60-vuotiaana eläkkeelle 1979, Rekolan työtehtävät jaettiin kolmen henkilön kesken. Myöhemmin samana vuonna tapahtui suuri tragedia: kaikki kolme miestä menehtyivät lento-onnettomuudessa Ruotsissa koneen syöksyttyä maahan. Entistä tehtaan johtajaa tarvittiin ja Rekola palasi eläkkeeltä Kankaan tehtaalle paiskien töitä 100 päivää - talvisodan verran - ennen kuin uusi isännöitsijä saatiin tilalle.

92-vuotias Erkki Rekola on kertonut hyvän tovin tapahtumarikkaasta elämästään. Hän istuu edessäni tumman puupöydän toisella puolella ja kertoo, että kuuluminen Keski-Suomen Ekonomeihin on aina ollut hänelle perusasia ja, että ekonomit ovat tulleet tavattoman hyvin keskenään toimeen.

"Mitä terveisiä haluaisitte lähettää Keski-Suomen Ekonomeille?" kysyn. "Järjestäytykää, kehittäkää itseänne - ja kiinnittäkää huomiota inflaatioon!", hän lausahtaa pilke silmäkulmassa.

Haastattelu: Kirsi-Marja Oinonen ja Anniina Sulku
Teksti ja kuva: Anniina Sulku